;
;
Rauniokaupunki ry järjesti:
Baron pub - Su 18.12
Utu nousi luotikujalla ja Baronista kuoriutui joulukuisessa pimeydessä vaeltava avaruuslaiva. Valoa, huhmua, omituisia otuksia, ei joulupukkia, mutta avaruusmies.
Alkaen kello 18 nautittiin mystisissä tunnelmissa astraalitason pinaattikeittoa höystettynä tunnelmaa kohottavilla kananmunilla sekä avaruus-rieskalla. Kahdellekymmenelle ensimmäiselle jaettiin ilmaiset foliohatut ja virallinen ruokahymni leijaili lautasten ylle signaaligeneraattorin hämärästä analogiasta generaattoria soittavan Yodan johdolla.
Kello 19 käynnistyi illan ensimmäinen performanssi avaruuslaivassa. Asialla oli Iida-Maria Lindstedt, joka ensimmäisenä humanoidina veti oikein hienon vedon! Harvoinpa on avaruuslaivassa Aila Meriluotoa kuultu. Iitua seurasi joukko mainioita pieniä suuria esityksiä; Syrjän väkeä, Radixin eheytysklinikka, Nato, Hilja Kiimanlehto Goes Funk Punk ja lopuksi suoritettiin vielä ensimmäinen kajaanilainen avaruuslento. Matka on tehty, mutta jaettuja hetkiä voi vielä muistella kolmen matkaajan kirjaamista matkakertomuksista.
Irja Samoilin kuvareportaasi avaruuslaivasta
Hilja Kiimanlehto avaruuslaivassa / lentoonlähtö!
Jani Liimatan kuvia facebookissa
Avaruuslaivan painottomuudessa
Varhaisimpia lapsuusmuistojani ovat televisionäkymät kaukaa Atlantin takaa, kun Apollo -kuurakettien lähtöjä seurattiin. Niissä mustavalkokuvissa valtava kantoraketti jymötti pilvetöntä Texasin taivasta vasten tuprutellen pahaenteistä käynnistyssavua tyvestään. Jylhästi, vääjäämättömästi joku miesääni luetteli numeroita ylhäältä alaspäin. Kuulemma joskus kävi niin, että lähtölaskenta keskeytettiin. Ehkä jokin bensaletku oli löysällä, ehkä jossain polkimessa oli klappia, saattoipa jokin partakone tai deodorantti puuttua miehistön tavaroista. Mistä sen tietää! Tämän mittakaavan hankkeissa mikään ei saanut jäädä sattuman varaan. En muista, aloitettiinko lähtölaskenta alusta, vai jatkuiko se siitä kohdasta mihin se keskeytyi. Joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin päästiin siihen järisyttävään kohtaan: "...three...two...one...zero!
Helvetillisen lieskan saattelemana alkoi alus kohota kohti korkeuksia vaimean, kaukaisen jylinän säestämänä. Ne olivat unohtumattomia, kansallisen ejakulaation hetkiä!
Pienen, suomettumisen ja YYA:n ikeessä elävän maan kansalainen saattoi todistaa tätä kaikkea vain mustavalkosaloran välityksellä. Ja radiossa Hector lauloi kuinka pappi sai taas kahvia juodakseen.
Tuosta kaikesta on kauan, kunnes aivan yllättäen, sunnuntaina 18.12. kokemus palasi hetkeksi takaisin. Saimme taas elää avaruuteen lähtemisen tunteita! Folioseinät ja housunpuntit väpättivät, savua tuprusi ja jylhä miesääni (Veikon) selosti jokaista sekuntia. Saimme haistella ilmakehän ylimpiä kerroksia, kunnes aivan kuin urkujen säestämänä saavutimme painottomuuden tilan, olut leijaili ulos tuopistaan ja pinaatikeitto lautaseltaan... Vähän aikaa Baroniin sulloutunut porukka tunsi samoja tunteita kuin Pohjois-Amerikan yhdysvallat, suurvalta, kansojen sulatus-uuni!
Hyvällä syyllä voi kysyä, voiko moista kokemusta odottaa tällainen euro-kriisin, kaivos-kähmintöjen, homojankutuksen ja vatsahappojen piinaama kansalainen?
Rauniokaupunki onnistui taas vastaamaan syvimpään kaipuuseemme, hiplasi sielumme sisimpiä näppäimiä. Rauniokaupunki yllätti jälleen!
Herne.
Kuva: Jani Liimatta
Noh, ompaha nyt jottai!
Joulukuun hyisessä pimeydessä F.O.R.D.-merkkinen sukkulamme kiiti Pohjois-Karjalasta kohti Kajaania telakoituakseen koko sunnuntaiksi emäalus Baronin yhteyteen. Tarkoituksena oli rakentaa pubista avaruuslaiva ja suunnata tähtiin.
Oma kosminen värähtelymme oli raskaiden kaamosvoimien ja loskan seurauksena laskenut vaarallisen alas. Onneksi yhteistyössä kainuulaisten veljien ja sisarten saimme yhteisvärähtelyn kohoamaan illan mittaan tähtitieteellisiin lukemiin. Kulttuurilla oli siihen vaikutusta.
Kyllä Kajaanissa kelpaa tehdä avaruusmatkoja. Paikalliset kulttuurin kosmonautit saivat tämänkin aluksen kulkemaan viihdyttäviin sfääreihin. Ja matkustajiksi kyytiin nousseet asiakkaat olivat hienosti leikissä mukana.
Hetkittäin avaruusalusta kyhätessä tuntui, että tässä nyt tuhlataan vaan foliota ja outoillaan, mutta kun kansa istui alkuillasta lähtölaskennan aikaan tyytyväisenä foliohatut päässä pinaattikeiton äärellä ja päästiin seuraamaan ensimmäistä performanssia, saattoi todeta tunnelman kohonneen jo henkisesti voimauttavalle tasolle.
Kulttuurin tuominen ihmistä lähelle, keskelle täyttä pubia, jossa osallistujat ovat virittäneet itsensä tai heidät on salakavalasti viritetty suht samalle kosmiselle taajuudelle, on kyllä kiitettävä tehtävä. Tämä matka piristi ehdottomasti arjen harmautta. Ja nähtävästi ei tarvitse pubia kauemmas lähteä tällaista kokeakseen. Vaikka Kajaaniin asti pitikin.
Värähtelyistä kiittäen
Pohjois-Karjalan avaruusmiehistön jäsenet A.D. ja H.D.
Kokemuksia Avaruudesta – Kajaanin kesytön yö
On vuoden pimein viikko. On harmaa Kajaani. On märkää lunta. Ei ole Baron. On avaruuslaiva. On ainakin puoli kilometriä foliota!
Saavun kohti laivaa, tietämättä mitä odottaa. Se leijailee jo kujalla, jokin joka kihelmöi. Hämärä, valoisa, utuiseksi kaiken kietova tunnelma, sinistä, kiiltävää ja silti jollakin vielä tuntemattomalla tavalla pehmeää. Saan päähäni foliohatun, kuin kutsun, matkalipun, turvallisuusvälineen, ystävän. Sehän sopii kuin karjalaisen emännän perinne suikka! Oliko se suikka? Ympärillä on ihmetteleviä, hämmentyneitä ja hymyileviä kasvoja. Tunnen tavoittavani jotakin. Vihreää keittoa. Minä pidän pinaatista. Lisää vihreää keittoa! Ajan juoksu, sekä ympärillä hiljaiseen pimeään itsensä käärivä kaupunki, liukuvat jonnekin tavoittamattomiin. Kuinka tarpeetonta. Onko laiva jo lähtenyt liikkeelle? Minua alkaa naurattaa.
Uutta alkaa tapahtua, suunnistusta! Laivalla on myös Luotsi! Vahvoja sanoja, vahvoja tunnelmia, ympäröivään hetkeen ja mielientilaan kutoutuvaa maailmaa. Piirtyviä katseen tarkkoja huomioita todellisuudesta – tuolta ulkoa, täältä, sisältä, sinusta, minusta. Sykähdyttävää läsnäoloa. Irrottamisen riemua. Irti! Riemua! Minä pidän performansseista. Ainakin näistä, täällä, tänään.
Ihmisen kokoisia ajatuksia - avaruudessa esitettynä.
Yhteiseksi rakennettu hetki.
Tänne luotua, taian tilaa.
Ja pian palavaa, musiikiksi muuttuvaa puheenvuoroa. Valot, savu, seikkailu. Ääniaaltojen puhdistava virtaus. Pidän musiikista, jos se tuntuu koko kehossa. Täälläkin voi tanssia. Folioinen suikka päässä. Keho kevyt, keho hymyilee. Kun laskeudumme. Ilta valuu yöksi, yö aamuksi. Laivan painottomuus ei katoa. Täällä ei ole ohjuksia. Asevarastoja ei tarvita. Koska;
Kajaanissakin voi käydä avaruudessa.
Elsa.
Raportit: Herne, Jussi ja Elsa
Valokuvat: Irja ja Jani
Rauniokaupunki kiittää ja kumartaa:
Avaruuslaivan rakennus ja purku + muu puuha:
Jaakko Suutari, Jetro Timoska, Jussi Sinkkonen, Werne Tanskanen, Karoliina Kuvaja, Essi Matero, Pirkko Paananen, Jukka Karppinen, Valtteri Tauriainen, Ville Korkatti, Janne Hellstrand, Veikko Leinonen, Tapio Romppainen, Salla Hauska, Anna Laakkonen, Sofia Rekis, Juho Hannikainen, Minna Hyvönen
Pinaattikeitto, rieskat ja kananmunat:
Tanja Marttila, Ida Heikkinen, Minna Hyvönen, Tapio Romppainen, Asta Väyrynen
Esiintymässä:
Iida-Maria Lindstedt, Samppa Heikkinen, Essi Matero, Jaakko Suutari, Ilkka Niskasaari, Iiro Tuominen, Elsa Lankila, Hanna Hotta, Veikko Leinonen, Mika Silvennoinen, Alina Tella, Jukka Karppinen, Jetro Timoska, Valtteri Tauriainen, Matias Nieminen
Avaruuslaivassa yhteistyötä harjoittivat: Rauniokaupunki ry, Kajaanin Harrastajateatteri, G-Voima, Kajaanin Kaupunginteatteri, Kajaus Oy sekä Baron Pub.