;
;
Rauniokaupunki ry järjesti
Kulman Legenda la 25.9.
Illan orkesteri Jaakko Laitinen & Väärä raha (tai ainakin osa siitä) aloitti lämmittelyn biljardinpeluulla.
Toisaalla juodaan teetä tai ensimmäistä tai toista olutta.
Kuvan takana olisi sateinen Kajaanilainen lauantai-ilta
ja sininen keikkapaku tai jotain muuta balkanilaiseen iltaan hyvin sopivaa. Ne sai hienosti palloja pussiin,
nuo soittajapojat.
Balkanilaisuutta harjoitellaan parhaiten ehkä eläytymällä illan elokuvaan. Musta kissa, valkoinen kissa on ohjaaja Emir Kusturican taidonnäyte balkanilaistyylisen kunnon sekoilun ja railakkaan elämänasenteen kuvaamisessa. Nauratti tai itketti tai kauhistutti, yleisön reaktiot olivat ainakin vähintään henkeen sopivia. Siitä tulevissa kuvateksteissä lisää.
Suomalainen mies on mies jolla on lyhyet jalat ja surumielinen selkä. Näin kertoo vanha sanalasku 1990-luvulta. Hän saapui yksin, tilasi oluen, mutta eipä mennyt kauaa kun iloinen balkanilaishenkinen poppoo ympäröi eikä siitäkään mennyt kauaa, kun jo yhdessä iloa pitivät.
Baaritiskin takaa asiakkaitaan palveleva neito tunsi rauhaa vielä tässä / eipä mennyt kauaa kun oli jo kaljahanoja vääntelemässä.
Samoin tuo Yksinäinen baarimestari katsastaa aamunkoittoon (ainakin päivän polttavimmat uutisaiheet ynnä illan elokuvan) vielä toimetonna vallan. Eläpä mittään kun kohta alkaa tapahtua.
He tupakoivat, nimittäin elokuva keskeytyy teknisestä viasta johtuen. Kovasti kuulutettu balkanilaishenki räyhähti eräässä, kun hallitsemattoman raivon vallassa tempaisi ja yritti baarijakkaralla osua lasisessa kopissa toista ohimoon. Kuului iltaan sopivasti tämä kohtaus ja vahingoilta vältyttiin, mutta baarimestari sai hommia.
Hieman ennen iltakymmentä illan odotetuin orkesteri hoitaa roudauksen sekä soundcheckin noin vartissa. ”Olisipa kaikki samanlaisia” tuumaa eräs illan puuhamiehistä.
Tunnelmalliset kappaleet kuten ”Hän ei lemmi mua” houkuttelivat kuin vaivihkaa yleisön tanssin pyörteisiin. Ensin lavan edessä humppasi muutama tanssinnälkäinen, mutta kun kaihoisa haitari yhdistettynä reippaaseen basso- ynnä rumpupoljentoon sai vallan kuumenneesta kansasta, oli lattialla yllytettynä kohta koko baari. Yleisö suorastaan riehaantui: illan ja yön (sekä aamuyön ja aamunkin) lentäväksi lausahdukseksi muodostui ikiaikainen espanjalaishenkisen hirtehinen ”HORHÉ”!, jolla säestettiin melko lailla flamencomaisiin rytmeihin äityviä liikkeitä.
Tanssiryhmä Jalalla Koreasti valmistautui omaan vuoroonsa lavalla (ja lavan edessä myös). Kimmo Pohjosen musiikkiin tehty tanssiesitys kurmotti katsojissa niin ikään balkanilaisen ihastuneita tunnelmia ja elämyksiä.
Tanssikansan eläytyessä meininkiin riisuttiin turhat korrektiudet eikä rehvakkaalta tanssaamiselta välttynyt kukaan. Jos ei itse tohtinut pistää jalalla koreasti niin esitanssijat näyttivät mallia. Vipatti siinä menojalka, heilui käs’.
Orkesteri intoutui soittamaan tunnin jos nyt toisenkin, hikinen kansa vaati lisää aina vaan ja Väärä raha Jaakkoineen antoi mitä halutaan. Huono kuntokaan ei estänyt rajoittamatonta riemua purkautumasta. Rauhoittuminen illan viimeisille hitaille oli toisilla onnistuneempi kuin toisilla, eräs uskomattomimpiin tanssisuorituksiin yltänyt herrasmies höyrysi vielä ulkonakin, hikiset merkit onnistuneesta balkanilaisiltamasta tuprusivat takuulla vielä rauhallista koti-iltaansa viettävien esikaupunkilaisten takapihoillekin asti.
Raportti: Minna K.
Piirrokset: Herne
Rauniokaupunki kiittää:
Järkkäily: Veikko ja Teemu
Tilat ja tarjoilut: Kulman Legenda
Musisointi: Jaakko Laitinen & Väärä Raha
Tanssin suunnittelu: Outi Pauliina Paananen
Tanssiryhmä Jalalla Koreasti: Maiju, Iida, Sofia ja Salla
Esiintyjien sapuskat: Marko, Leena ja Satu (Markon maan mainiota kasvisrullaa)
Tekniikka: Jetu
Roudaus: Jetu, Teemu, Tapsa sekä orkesteri
Majoitus: Teemu