;
;
Rauniokaupunki ry järjesti
Kulman Legenda, lauantaina 29.1.2010
Suomen villi länsi, eli 80-90-luvun taitteen Kajaani, teki paluun! Se teki sen legendaarisen Kajaanilaisen punk-klassikon Goredocotoren voimalla.
Goredoctore facebook (ralleja tarjolla)
Tämä menneisyyden räyhänhenki muunsi nuppien kaakkoon vääntämisen käänteessä pienen paikallisen rauhanomaisen kulmakuppilan aikakoneeksi ja houkutteli paikalle hahmoja menneisyyden Kajaanin kaduilta. Ajalta jolloin kauppakatua sai ajaa mopedilla päästä päähän, Ekan edessä oli perjantaisin tungosta ja kiss burger ja taksi-grilli olivat nälkäisen yönkulkijan ainoat ravinnonlähteet.
Koska elämme nykyaikaa, oli mukaan napattu myös toki pieni siivu nykyisyyttä. Kajaanin punk skenen uuden tulokkaan ja vanhempaan velipuoleensa verrattuna maitopartaisen piimäsuun Hilja Kiimanlehdon merkeissä.
Kun vieraat ovat menneisyydestä ja nykyisyydestä niin väkeä kertyy. Sitä kertyy silloin paljon ja niin sitä oli nytkin. Tungokseen asti. Portsari joutui venymään akrobaattiseen suoritukseen saadakseen virttyneen kolttuni narikkaan. Juuri kun olin saanut hyvän asennon, niin show oli jo valmis alkamaan.
Ensimmäisenä lavalle hyppäsi Hilja Kiimanlehto ja täräytti ilmoille paikallislehti Koti-Kajaanin kuuloluuristakin vaikutteita imeneen 'tervetuliaislaulun'. Kuuloluurin hengen mukaisesti biisit pistettiin laulaen vanhasta puhelimesta värkättyyn mikrotofooniin.
Tämä kapistus herättikin yleisössä hilpeyttä vaikkakin kuuloluuri on vakava asia meille kajaanilaisille. Jotta moinen tyhjän nauraminen ei toistuisi voivat muutkin asiasta närkästyneet soittaa valituksensa aiheesta kuuloluuriin (puh. 08 616 6909).
Näin Hilja Kiimanlehto siis herätti ihastusta ja veti keikkansa läpi taattuun laatuunsa. Sai siinä sivussa myös yleisön kengänkannat, tai ainakin tuopin pohjat, kattoon. Kuriositeettina mainittakoon että ns. tanssilattian alue oli ainoa paikka baarista jossa oli edes jonkin verran tilaa. Mutta totuushan on se, että punkkia ei tanssita, sitä eletään.
Seuraavaksi vuorossa olikin paluumuuttajamme menneisyydestä. Kuudentuumanrautanaulapartaosasto eli Goredoctore. Hirttosilmukoin ja kypärin koitokseen varustautuneiden sankareiden ilmaantuminen lavalle sai tungoksen kasvamaan vielä entisestään. Tämä aiheutti sen että enää ei ollut tanssilattiankaan kohdalla tilaa hengittää.
Keikan alkuun otettiinkin vauhtia vielä kauempaa menneisyydestä, eli jostain kuuskytluvulta tai ainakin pulp fiction leffan julkaisuvuodesta, kun Goredoctoren versio Dick Dale & the Del Tonesin Misirlousta aloitti setin. Rautalangan väristelystä loikattiinkin suoraan sujuvasti suoraviivaisempaan punkin rynnistykseen ja illan kattaus oli valmis.
Lopulta koko Goredoctorenkin repertuaari tuliki soitettua loppuun ja yleisön vaatiessa vielä lisää päätyivät räyhäpunkin messiaat kompromissiin ja encoret valittiin jo soitetuista biiseistä huutoäänestyksellä.
Muistaakseni voittajaksi encore kisassa selvityivät ainakin 'mummoni on nyrkkirauta' tai kollegaani mukaillen "ööö... oisko ollu petteri”. Toisena rallina, jos en nyt väärin muista, herrat soittivat 'bibana - Anssi II' (biisin tarkka nimi on myös edellä mainitun kollegani taidokkaan muistityöskentelyn tuotosta). Eri mieltä olevia kehoitan ilmoittamaan närkästyksensä kuuloluuriin.
Vielä vihoviimeiseksi finaaliksi illan molemmat orkesterit muistivat yhteislaululla 'paljon onnea vaan' äitiyslomalle siirtyvää baarin työntekijää Nooraa, joka on janoisia kurkkujamme kostutellut useassa eri tapahtumassa.
Mitäs sitä sitten. No eipä juuri mitään. Ilta oli esiintyjien osalta saatu päätökseen. Oli aika hajaantua.
Raportti: Teemu
Kuvat: Irja Samoil
Rauniokaupunki kiittää:
Järkkäily: Jetu ja Veikko
Katto ja katonalaiset antimet: Kulman Legenda
Tunnelman kattoon nostatus: Hilja Kiimanlehto ja Goredoctore
PA-kamojen lainaus: Kajaus Oy ja Jetu ja Jaso
Juliste: Jetu
Miksaus: Matias N
Rakennus: Jetu
Armoton roudaus: Jetu, Tommi, Matias, Veikko ja Teemu
ps. Hajaantukaa. Täällä ei ole enää mitään luettavaa!