;
;
Eteenpäin ajettujen olentojen kulttuuriyhdistys, hämmentyneiden kilta. Taipumatonta eksymistä ja ihmettelyä sekä jaettua tekemistä ja kokemista poikkitaiteellisen laulun ja leikin sekä muun suhinan merkeissä korpivaarojen keskellä Kajaanissa.
Tarkoitus on puuhia ihmisten kesken, baareissa, turuilla ja toreilla, lopulta ehkäpä missä vain. Paikat ovat mukavia ja ystävät suurenmoisia.
Kumpiakin voi elähdyttää olemalla ihminen ihmiselle iki-mainion puuhastelun merkeissä.
Ja mitäs väliä sillä sitten on?
Pelastuuko ihminen joutavan leikin avulla, ja miltä?
Minkälaista kuvajännäriä me seuraamme?
Vai seuraammeko?
Onko ihmisellä sittenkin kaikki prikulleen kohdillaan?
Kunhan vain saisi niitä töitä?
Onko tämä mekkala aivan turhaa?
Mitä se toisin sanoen, hyvejää?
Että on, sitä paljon puhuttua, mutta niin kovin ihanan epämääräistä, kulttuuria?
No jotain osviittaa voi etsiä suoraan avajaisjuhlallisuuksien keskeltä, suin päin puheenjohtajan suusta päässeestä, Rauniokaupunki ry:n avajaissanoina käyneestä, juhlapuheesta:
Jo Eino Leino kyseli aikanaan ”miks täällä kaikki kaunis tahtoo kuolla?” ennen ehkä täällä kainuussa taisteltiin luontoa ja karuja elämän olosuhteita vastaan, nykyään me tappelemme paitsi oulun tervaporvareiden ja helsingin herrojen, niin myös itsemme kanssa, jäämmekö sohvannurkkiin televisiota tuijottamaan vai teemmekö jotain itse ja opettelemme myös olemaan tästä tekemisestä ylpeitä.
Kyse ei ole lillukanvarsista vaan siitä millä tavoin tahdomme elämämme elää, sohvannurkissa nillittäen vai juhlien? Ihminen kyllä toteuttaa itsensä, joko hyvässä tai pahassa ja tämä mielessä pitäen toivoisi näkevänsä passiivisuuden vaatimusten sijaan aktiivisuuden vaatimuksia
Nillittämisen sijaan toimintaa
Näköalattomuuden sijaan unelmia
Varomisen sijaan kokeilunhalua
Jäkityksen sijaan notkeutta
Ylpeyttä ja puolustustahtoa kateuden ja hyökkäysten sijaan
lyhyesti sanoen,
Enemmän kunnioitusta, vähemmän vittuilua
sekä itseä että muita kohtaan