;
;
8.3.2011
Matkoilla Moelasten ja Heikkisten maakunnassa, vaikka mitäpä se siellähi hyvejää rampata
Lähto Puolangan pessimismikiertoajelulle käynnistyy Paljakasta paikallisen slummialueen edestä. Slummialueella napottaa toinen toisessaan kiinni pieniä valkoisia kopperoita, jotka on varustettu renkailla todennäköisesti jatkuvan häädön uhan vuoksi. Bussin takana näkyy ulkomaille myyty ja nyt suljettuna ja tyhjillään oleva hotelli jossa ilmeisesti keittelee kahvia tällä hetkellä vain Jack Torrance.
Itse kiertoajelulle lähtijöitä ei tietenkään tullut kuin muutama henkilö. Määrä kuitenkin ylitti järjestäjien odotukset noin muutamalla. Viimein kun kävi ilmeiseksi, että ketään muita ei ole tulossa kyytiin, eikä jo kyydissä olevatkaan aio poistua lähdettiin liikkeelle.
Kurssi kääntyi kohti maakunnan pessimismin ydintä eli Puolangan kylänraittia. Matkalla ohitettiin monia mielenkiintoisia avohakkuuaukioita jotka ovat syntyneet kun isännät ovat pistäneet pellot pakettiin ja myyneet metsät jotta pääsevät muuttamaan kylälle tai jos rahat riittävät niin mieluiten kauemmaksikin.
Hoikanvaaran risteyksessä sitkeinkin matkalainen alkaa jo vaipua aiheelliseen epätoivoon. Suuntaviitassa lukee vain Kajaani ja Puolanka. Miten täältä pääsee Helsinkiin tai edes Ouluun!? Parempi vain kai istua kyydissä ja toivoa parasta. Joka tuskin tapahtuu.
Hakkuuaukoiden ja erinäisten hylättyjen rakennuksien lisäksi matkalla selvisi, että puolagan alueella on ollut 28 sivukoulua joista on jäljellä enää yksi, joka tietenkin luultavasti pian sekin lakkautetaan jos ei sitä ennen satu palamaan.
Hylättynä on myös rakennus jossa piti päämajaansa Pohjavaaran Pioneerit joiden yhdeksi saavutukseksi osoittautui vetoomus jolla vaadittiin USA:ta pitämään näpit irti Vietnamista. Tehokkaaksi vetoomus osoittautuikin koska vuonna 1975 USA taipui Pohjavaaran Pioneerien painostuksen alaisena vetäytymään Vietnamista.
Puolangan ohitustien kautta, jonka nopeusrajoitus on Puolangan suurimpana matkailuvalttina pudotettu kahdeksastakymmenestä kuuteenkymmeneen kilometriin tunnissa, pääsimme Puolangan torille josta haettiin kyytiin lisää matkalaisia, joita ei tietenkään tullut. Paitsi Ylä-Kainuu lehden toimittaja jolle luultavasti oli käynyt arvonnassa huono tuuri ja oli joutunut pakotettuna mukaan ajelulle.
Puolangan torin kupeessa häämötti mannersuomen keskipistettä kuvaava kivenmurikka, joka kuulema seisoo myös merkkinä siitä, että sen luota lähdettäessä etenemään mihin suuntaan tahansa alkavat olosuhteet parantua.
Tätä neuvoa noudatti myös Puolangalla asustanut Suomen ensimmäinen naislyyrikko Isa Asp jonka muistomerkki on myös keskustan tuntumassa. Isa Aspille ei tosin suurta hyötyä tästä neuvosta ollut vaan hän menehtyi nuorena opiskelureissullaan Jyväskylässä. Kerrankin kun joku saa Kainuussa jotain aikaan niin eiköhän se heti kuole.
Kylän raittia risteillessä on huomattavaa, että useiden liikkeiden pihoissa on lumityöt tekemättä. Tämä kielinee siitä että liiketilaa olisi tarjolla. Mutta mitäpä se mittään hyvejää ku ei tule menestymmään ja niin edelleen.
Hylättyjen liiketilojen lomassa oli havaittavissa myös kukoistavaa liiketoimintaa, kuten paikallinen Alko sekä apteekki. Näiden liiketoimien lisäksi, Puolangan asukaskunnan keski-iän ollessa ainoa asia joka on Puolangalla kasvussa ja seurakunnankin jäsenten kuolleisuuden ollessa täydet sata prosenttia, on Puolagalla kuitenkin toimiva päiväkoti. Tästä voi kulkija päätellä että todistettavasti maakunnasta löytyy myös lapsi(a).
Hieman syrjemmälle siirryttyämme ohitimme Puolangan suurimman käynnissä olevan projektin eli kuusiaidan leikkuun sekä varastohallin jossa joskus säilöttiin Puolangan hiekkavarantoja jotka nekin olivat ilmeisesti päässeet jo loppumaan.
Puolankalaisen yrityskulttuurin pariin päästyämme jatkoimmekin matkaa sukkelasti kohti teollisuusaluetta. Teollisuusalueella erinäisten tyhjien toimitilojen lomassa sijaitsee toimiviakin komplekseja kuten esimerkiksi Sinisalon tehdas sekä Myco Foodsin sienikasvattamo, joka oli pitkän aikaa Puolangan ainuita rakennuksia joissa ei kasvanut sientä. Nykyisin se tosin optimistisimpienkin pessimistien yllätykseksi suoltaa siitäkesieniä pitkin maita ja mantuja jopa viemisiksi asti.
Teollisuusalueen jälkeen vastaan tuli Puolankajärven leirintäalue jossa järjestään kesäisin Puolangan Pessimismipäivät . Siis ainakin järjestettiin, vaan tokkopa tuota hyvejää järjestetää enää ensi kesänä. Vaikkakin viime kesänä paikalle saapui järjestäjien yllätykseksi peräti viisisataa henkeä, joista suurimman osan arvellaan tosin olleen eksyksissä. Paljon pessimismipäivien faneiksi, ilmeisesti huolimattomuuttaan, ilmoittautuineita on myös tapahtuman facebook sivuilla.
Tosin fanien vähenemistä pidetään vain ajan kysymyksenä kunhan henkilöt huomaavat lipsahduksensa.
Puolangan pessimismipäivien facebook
Viimein pessimismin kauttaaltaan kyllästämät kiertoajelulaiset saivat pienen hengähdystauon ja imaista nisukahvet Puolangan toisen rautakaupan kahviosastolla.
Kahvetauolta jatkettiin niska kyyryssä matkaa Puolangan sivistystoimenjohtaja Maija Saviniemen luennolle, jossa selvisi muutamia huolestuttavia piirteitä Puolangalla hyvin omaksutun pessimismin kehityksen kannalta. Niistä muutamia esimerkiksi mainitakseni vastikään kuntaan tullut lottovoitto, pois maksettu kunnan budjetin alijäämä ja jo aiemmin mainittu Puolangan pessimismipäivien saama epäilyttävä suosio.
Nämä Puolangan upeimman vientituotteen, eli pessimismin, kannalta negatiiviset tapaukset on tietenkin tulkittavissa tyyneksi myrskyn edellä, joten pessimismikiertoajeluille ja päiville löydettäneen sisältöä jatkossakin.
Sitä odotellessa siis, parempi vaikka lyödä päätä seinään kuin jättää se käyttämättä.
Teksti: Teemu Krökki (teemukrokki[a]gmail.com)
Kuvat: Veikko Leinonen (leinonenveikko[a]hotmail.com) ja Anna Laakkonen
P.S. Puolangalla on myös Hepoköngäs , van eiköpähä se sehi siitä tyrehy.